Windows Server 2016 – aika valmistautua

Uuden palvelinkäyttöjärjestelmän julkaisuhetki lähestyy.

Työasemakäyttöjärjestelmissä Microsoft on nähnyt paljon vaivaa siirtääkseen käyttäjiä uusien versioiden piiriin. Tästä hyvänä esimerkkinä on Windows 10 -version edulliset tai ilmaiset päivitysmahdollisuudet ja riittävän tiheät muistutukset loppukäyttäjälle päivityksen eduista. Windows 10 asennuskanta kasvaa tasaisesti, ohittaen aiemmat siskoksensa seiskaa lukuunottamatta. Onnistuuko seuraava palvelinversio ottamaan nopeasti vastaavaa jalansijaa?

Mitä uusia ominaisuuksia?

Kuten totuttua, saamme uuden palvelinkäyttöjärjestelmän myötä käyttöömme tukun uusia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Toiminteet lupaavat parempaa tietoturvaa, softapohjaista jaettua tallennustilaa, parempia hallintatyökaluja ja mielenkiintoisen uuden Nano Serverin, jolla on erityisen pienet resurssivaatimukset.

Verkko- ja virtualisointipuolella nostetaan esiin parempaa Azure-yhteensopivuutta ja liikettä paikallista palvelinkapasiteettia ja pilvipalveluita yhdistäviin hybridi-ympäristöihin halutaan kiihdyttää. Lista uusista toiminteista on pitkä ja viittauksia viimeaikoina paljon nähtyihin termeihin, kuten SDS:ään ja Hyperkonvergenssiin on ilmassa.

Trendit laiteinfran puolella

Konesalien perinteisen palvelininfrastruktuurin puolella kehitys on eri osa-alueilla ollut tasaista, mutta nostetaan tähän esiin muutama trendi viimeisiltä viideltä vuodelta.

Server 2012 julkaisun aikoina Intelin ja AMD:n kamppailu suorittimien välillä oli jo päättymässä Intelin hyväksi. Nyt markkina on käytännössä täysin Intelin hallussa. Vaikka uusien julkaisujen tahti onkin kilpailun myötä ehkä hiipumassa, on suorittimissa vuosi vuodelta enemmän ytimiä jaettavissa virtuaalikoneiden kesken. Perinteisten räkkityyppisten palvelimien suoritin ja muistikapasiteetti on useimpiin käyttötarkoituksiin varsin riittävä, järeimmistä Xeon-prosessoreista löytyykin jo 18-ydintä.

VMware on säilyttänyt paikkansa eniten käytettynä virtualisointialustana, Microsoftin Hyper-V:n kasvattaessa osuuttaan merkittävästi. Tekniset eroavaisuudet ja suorituskykyerot ovat kavenneet jokaisen julkaisun myötä. VMware:n ehkä suurin vihollinen, on ollut heidän omat ajoittain kalliina tai hankalina pidetyt lisensointimallit. Markkinassa nostaa päätään myös muutama vähemmän käytetty alusta, KVM ja Xen tuntuvat olevan ne, joihin törmäämme useimmiten.

Levyjärjestelmien ja tallennuskapasiteetin hinta laskee edelleen. Älykkään levyjärjestelmän runko voi olla karkeasti saman hintainen kuin palvelinlaitteen. Hintojen laskun myötä yhä useampi pieni tai keskisuuri yritys on päätynyt virtualisoinnin kautta investoimaan palvelinklusteriin, joka jakaa yhteisen levypinnan.

Lisensointi – unohda kaikki mitä tiesit

Nykyisen Windows Server 2012 -version myötä on totuttu mielestäni selkeään lisensointimalliin. Versioita on ollut saatavilla kaksi, Standard ja Datacenter. Näiden ominaisuudet ovat olleet samat ja ero on ollut puhtaasti lisensointitekninen. Virtuaalikoneiden määrän kasvaessa per palvelinlaite, on Datacenterin käyttö ollut jossain vaiheessa kustannustehokkaampaa.

Versio 2016 muuttaa tämän täysin. Lisenssit ostetaan jatkossa perustuen fyysisen suorittimen ytimien määrään. Lisenssit toimitetaan kahden ytimen paketeissa ja minimimäärä yhteen palvelinlaitteeseen yhdellä suorittimella on kahdeksan pakettia (16 ydintä). Jokaisesta yksittäisestä suorittimesta on lisensoitava vähintään kahdeksan ydintä.

Tämä 16-ytimen kokonaisuus on tämän hetken tiedon perusteella vastaavan hintainen kuin yksi 2012 Server-lisenssi. Eli ostaessasi yksittäistä palvelinlaitetta vaikkapa kuuden ytimen suorittimella, johon suunnittelet suoraa Windows Server asennusta, ei hinta muutu.

Server Standard sisältää käyttöoikeuden kahdelle OSE:lle tai Hyper-V-containerille. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa, ettei nyt pienissä ympäristöissä yleistä useamman Standard-lisenssin käyttöä yhdessä palvelinlaitteessa eli stackingiä sallittaisi. Näin Standard-version käyttö rajattaisiin käytännössä vain hyvin pieniin tai ei lainkaan virtualisoituihin asennuksiin.

Standard- ja Datacenter-tuotteet ovatkin jatkossa eri paketteja eri kohderyhmille. Uusista ominaisuuksista suuri osa tulee vain Datacenter-versiossa käytettäväksi. Ikävintä on, että juuri palvelimen tallennustilan replikointi ja jakaminen palvelimien kesken, on saatavilla vain kalliimpaan versioon investoineille.

Entä miten tämä kääntyy Datacenter-lisenssien tämänhetkisille käyttäjille? Otetaan esimerkki järeämmästä palvelinlaitteesta, olettaen laitteesta löytyvän 18-ytimen suorittimia kaksin kappalein. Tällöin laite vaatii 18 kappaletta kahden ytimen Datacenter-paketteja. Tämä tarkoittaa lisenssikulun yli kaksinkertaisuvan aiempaan versioon nähden, jos ilmoitettu lisenssikulu pitää paikkansa. Onkin hyvä kysymys voiko Datacenterin uusille jaetun tallennustilan työkaluille povata kasvua, jos toisaalta mahdollistavan palvelinlisenssin hinta nousee ja kilpaileva rautatason ratkaisun hinta on vuosi vuodelta edullisempi.

CAL-lisenssien osalta tilanne säilyy ennallaan. Käyttäjä tai laite, joka käyttää palvelimen resursseja on lisensoitava kuten ennenkin.

On siis hyvin ymmärrettävää, miksi aiheesta keskustellaan paljon ja eri vaihtoehtoja arvioidaan konesaleissa. Onko nyt edessä KVM:n tai Xen:in tyyppisten tuotteiden läpimurto tai ostetaanko jopa aiempaa Server-versiota varastoon tietyt työkuormat mielessä.

Muutos on iso ja siirtymää helpotetaan monin mallein. Palveluntarjoajat saavat SPLA-sopimusten puitteissa käyttää edelleen aiempia lisenssi- ja hintamalleja sopimuskautensa loppuun ja saavat näin lisää aikaa arvioida tuotantomalleja. Samoin asiakkaat, joiden volyymilisensseillä on voimassaoleva SA-tuki, saavat päivitettyä lisenssinsä 2016 malliin ilman lisäkustannuksia.