Tarvitaanko lisää konesaleja?

Mediasta olemme saaneet viimeaikoina kuulla hurjiakin uutisia megawattiluokan konesalien rakentamisesta. Tuusulaan rakennetaan kuulemma isoa konesalia. Helsingin Herttoniemeen on jo odotettu hetken aikaa uutta konesalia. Uusien tekijöiden nimet eivät ole kovin tunnettuja tai niitä on muuten hankala paikallistaa. Tavallaan ymmärränkin sen, että konesalin rakentaja ei halua turvallisuussyistä sijaintia ja kaikkia muita teknisiä yksityiskohtia julkisuuteen, mutta siitä huolimatta osa uutisista saa miettimään moisen ilmoituksen motiiveja.

Sen tiedämme kuitenkin faktaksi, että uusia konesaleja on ilmestynyt ja ilmestyy tulevaisuudessakin lisää.

Palvelintiheys kovassa kasvussa

Hetken mietittyään alkaa tosin epäillä kaikkien rakennettavien konesalien tarpeellisuutta. Kuulemme myös uutisia, esimerkiksi Finnetin suunnalta, että he lopettivat jo aiemmin oman Supermatrix-konseptinsa kehittämisen. Ilmeisesti isokoneajatus ei sitten vetänyt kuluttajaa tai aika oli jo armotta ohi.

Kuten ehkä viimeaikaisista kirjoituksistamme olet lukenut, palvelinten tiheys ja kapasiteetit lisääntyvät huimaa vauhtia. En tiedä montaakaan installaatiota maailmalta, jota ei olisi jo tähän mennessä virtualisoitu. Parin vuoden takainen blade-intoilu taas mahdollisti itse palvelinrunkojen tuplatiheyden. Tiheys on sitä luokkaa, että tilojen osalta nykyisiinkin konesaleihin pitäisi kaiken järjen mukaan mahtua?

Toteutuuko vihreämpi konesali?

Energian käytön osalta watit tai pikemminkin megawatit ovat ehkä relevantimpi mittayksikkö nykypäivän konesalin kokoluokkia arvioitaessa. Muun muassa ABB ja Schneider ovat nähneet tässä itselleen markkinaraon ja puhuvat omista energiatehokkaiden konesalien konsepteista. Energian osalta Suomea on ylistetty edullisen ja luotettavan energian maana. Henkilökohtaisella tasolla ihmettelen aihetta joka kerta omaa sähkölaskuani katsoessani ja varsinkin lukiessani viimeaikaisia uutisia sähkönsiirtohinnoittelusta. Voi olla, että vanhojen konesalien muuttaminen nykyisiin energiatarpeisiin on niin kallista, että on halvempaa rakentaa lisää kuin korjata vanhoja tekeleitä. Ehkäpä kylmä ilma helpottaa jäähdyttämistä. Lämpöenergian päästäminen ulkoilmaan ei kuitenkaan pitkällä aikajuoksulla voi olla kovinkaan ekologista. Toivottavasti kaukolämpöyhtiöt lisäävät hukkaenergian hyödyntämistä lämmityksessä.

Jätetään energiapolitiikka tässä kohtaa laajemmin käsittelemättä. Tyydyn toteamaan, että edullinen sähkö ei varmuudella voi selittää Suomen konesalikeskusten intoilua.

Suomi – tietoliikenteellisesti ihan oma saari

Suomea ylistetään tietoliikenteen maana. Onko tämä todellista, sitä on mielenkiintoista arvioida. Mielestäni vasta nyt uusi, Saksaan rakennettu tietoliikenneyhteys parantaa tietoliikenteen tason hyvälle, mutta ei vielä kuitenkaan erinomaiselle tasolle. Odottelen mielenkiinnolla pohjoisen pallonpuoliskon kautta ilmestyvää kaapelia itään päin. Yleisesti vaiettu tieto on se, että Venäjällä on rajojen sulkemisen jälkeen vallalla ajatus, että konesalien pitää sijaita jatkossa rajojen sisäpuolella, eikä länsimainen tietoliikenne olekaan enää autuaaksi tekevä. Itään päin rakennettavista kaapeleista puhuttiin aiemmin paljonkin, nyt asiasta ollaan ymmärrettävästi hiljaa. Sitä kautta ei siis ole mielestäni odotettavissa uusia investointeja. Suomalaiseen maaperään upotettujen valokuitujen tilanne ei ole etäisyyksiemme takia kovin autuaaksi tekevä. Tämän olemme saaneet lukea viime viikolla muutamistakin lähteistä. Pääreitit ovat kuitenkin kohtalaisen hyvin kuidutettu, joten tilanne ei ainakaan maan sisällä ole toivoton.

Jos arvioidaan erilaisia geolokaatio-tekniikoiden ja CDN -verkkojen yleistymistä, voidaan todeta, että pitkällä aikavälillä tekniikka datan hajauttamisessa tulee ratkaisemaan monia akuutteja tietoliikennetarpeita. Yllä olevista kahdesta termistä voisi kirjoittaa helposti oman kirjan, joten jätän ne tulevien kirjoitelmien aiheiksi.

Mielestäni on selkeää, että Suomi on tietoliikenteellisesti saari ja jos aiomme menestyä jatkossakin kansainvälisessä konesalikilpailussa, tilannetta pitää parantaa lisää.

Kaksi näkökulmaa infrainvestointeihin

Investointien (rahapolitiikan) osalta konesalit ovat tietenkin meille kaikille hyvä uutinen. Ulkomaista rahaa virtaa infrastruktuurin rakentamiseen ja käyttämättömäksi jääneille kiinteistöille löytyy tätä kautta uusia käyttötapoja. Konesalien rakentamisessa pääomat ovat suuria ja monen suomalaisenkaan menestyjän käteisvaroilla ei vielä kovin hirveän isoja tiloja rakennettaisi. Negatiivista on tietenkin se, että tällaiset investoinnit eivät luo paljoakaan uusia työpaikkoja. Toimeksiannot suomalaisille ovat lyhytaikaisia tai henkilötyövuosia tarvitaan ainoastaan muutama kuten Haminan Googlen tilat ovat osoittaneet. Positiivista tietenkin on se, että tästä jää jotain konkreettista ja pysyvää tuleville sukupolville ihmeteltäväksi.

Edellä on arvioitu yksittäisiä ja pääosin ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat konesalien rakentamiseen. Yhtä oleellinen kysymys on se, ketkä konesalien asiakkaita loppu viimeksi sitten ovat? Vastaus on: ihan jokainen meistä. Yritykset tietenkin tuottavat palveluitaan konesaleista ja ovat sen myötä ensimmäinen luonteva vastaus. Yritykset palvelevat toisia yrityksiä, joista sitten rakentuu kokonainen ekosysteemi toimijoista, malleista ja tarpeista. Väitän, että mikäli konesalit palvelisivat pelkästään liike-elämää, nykyisellä kapasiteetillä pärjättäisiin mainiosti jo kohtalaisen pitkälle.

Konesaleja ihan vain viihteen vuoksi

Väitän myös, että pääosa uusista rakennettavista konesaliresursseista kohdistuu ainakin välillisesti median välittämään viihteeseen. Listasin tuossa taannoin kotipuolessa käytössä olevia palveluita; Netflixiä, HBO’ta Spotifya, Suplaa jne. Jokaisen näiden datamäärät yksinään on sellaisia luokkaa, johon ei muutama räkillinen tallennustilaa riitä. Ja uutta mediaa tuotetaan jatkuvasti lisää.

Oma henkilökohtainen arvioni siis on, että lisää konesaleja tarvitaan, sillä media, videot ja musiikki tulevat lisääntymään varmasti vielä vuosia samaa tahtia. Mielenkiintoisempi ja isompi teoreettinen kysymys kuuluukin, milloin datan kokonaismäärä ylittää kynnyksen, jonka kuluttaja on sen säilömisestä enää valmis maksamaan?

Vielä viisi vuotta hypetystä

Itse veikkaan datakeskushypetyksen jatkuvan vielä noin viisi vuotta. Kerro kommentissa oma mielipiteesi, kuinka pitkään Suomessa rakennetaan uusia konesaleja tai milloin pienemmästä päästä aletaan purkaa vanhoja aktiivisesti pois?

Kaiken tämän sanottuani totean myös, että teemme yrityksenä itsekin ensi viikonloppuna taas konesaleissa uudistuksia ja rakennamme aina vaan parempaa palvelua asiakkaillemme. Olemme siis myös itse rakentamassa lisää – tarpeeseen tietenkin.

Jälkikirjoitus

Mielenkiintoista materiaalia datakeskusoperaattoreiden ympäriltä löytyisi esimerkiksi maaliskuussa 2016 Las Vegasissa järjestettävästä ”DataCenter Maailma” seminaarista, josta löydät lisätietoa: http://www.datacenterknowledge.com/archives/category/data-center-world/

Lisäksi maailmalta löytyy mielenkiintoisia ja erikoisia konesaleja joita on listattu ainakin tällä sivulla: http://wiht.link/datacenterIG